No niin.
kröhöm
Kävin siis lenkillä.
En kehannu facessa tai instassa
mainostaa niin piti ihan postaus kirjottaa.
Toista kertaa sitten syyskuisen Extreme Runin.
Tilanne on kerrassaan sellainen että:
yks: housut kirraa
kaks: kolmen viikon kasvisten puputus ei näy muualla ko naamassa. WTF?
kolme: haluun Garmin Forerunner 235
neljä: muistelen että olin mukavempi kun pääsin liikkumaan
viis: jouvun nyt päivät istumaan. Tuskaa.
Bonus: kesä on ihan nurkan takana!
Oikeesti äskönen lenkki oli kyllä jo toinen.
Toissapäivänä aattelin että käyn vaan reippaalla kävelylenkillä,
sitten huomasin veteleväni juoksupöksyjä jalkaan
kyyyyllä ne mahtu..,
vähäse siinä olin että mitäs nyt tapahtuu.
Syksyllä ostin urheilurintsikat ja nyt käytin niitä ekaa kertaa.
Köytin sykemittarin paikoilleen ja vedin kaikki (2) tekniset pitkähihaiset päälle.
Olin hei innoissani.
Napit korviin, juoksukelloon kepsi päälle ja menoks
heti ko gps löyty.
Ensinhän mä olin että no en kai mä jaksa mitään juosta.
Hölökyttelin.
Tuli Robbie sitte siihen korvan juureen ja aloitti Party like a russianin.
Juoksin.
En kauaa tai pitkälle.
Mutta juoksin!
No oli siinä yks pimeä tiekin.
Matkaa tuli noin 3 km.
Kivvaa oli.
Aina tämmösten jälkeen mä mietin niitä syitä miks ei ole tullut lähdettyä aikasemmin.
Kun mä oikeasti tykkään tästä.
Kai mä olen semmonen tuurijuoppo..ksija
Tänään mua nauratti miten biisit osuu kohilleen.
Musiikki on paras juoksukaveri.
Ihmetytti et miten mä jaksan juosta ollenkaan?
En oo tehny moneen kuukauteen yhtään mitään.
Toisaalta siinä euforiassa alkaa tehdä liian suuria suunnitelmia.
Tiedän että sujuvaan viitoseen pääsen kun haluan,
motivaatio loppuu yleensä ennen sitä.
Kymppiä en ole ikinä juossut.
Puoli maraton siintää hemmetin kaukana haaveissa.
Nyt en tee mitään lupauksia itselleni.
Olen armollinen.
Pffft..muaahhahhaaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti