Siinähän ei sitten nokka kauaa tuhissut kun voittajaksi päätetty Emmaljunga Scooter päätyi ostoslistalle ja sitä kautta ne nyt nököttää tuossa eteisessä.
Viikonloppuna luovutin vaunut seuraavaa tuhisijaa odottamaan.
Ja nyt ruotimaan.
Heti huomasin ettei mene hietikolla yhtä tasaisesti
kuin vaunut mikä oli pienoinen pettymys.
Kuomukaan ei mene alas asti.
Sen asian saa toki korjattua kuomuverholla jonka tosin pitää olla melko pitkä ettei se tuulessa painu matkustajan kasvoille. Noin pitkiä ei löydy kaupoista ainakaan pikaisella googlettamisella. Että kone vaan esiin ja kiroilemaan.
Tavarakori on samaa luokkaa kuin vaunuissa (Brio Happy) MUTTA se on ihan kamalan matala! Ei sinne mittää mahu! Minä vielä olen sellainen hamsteri kun käyn kaupassa; "vähän tuota" ja "ai niin tuotakin voisi ostaa", "ai hitto tuokin on loppu". Perävaunu kai nuihin pitää hommata.
Ja ihan vähän ahdistaa etten näe vauvan kasvoja edessäni. Kurkistus luukku kuomussa vähän helpottaa. Fakta kuitenkin on ettei mene kauaa kun tyyppi haluaa nähdä edessä aukeavan maailman eikä aina vaan äitiä.
Vähän epäilen myös jarrua kauanko se kestää.
Ne oli ne miinukset.
Tykkään että nämä on jämerät, aisa kääntyy pidemmällekin työntäjälle (vaikka mies kaupassa miettikin miten paljon tulee näitä loppujen lopuksi käyttämään).
Väri vaihtoehdot meinasi käydä vähiin mutta löytyipäs sieltä mustavalkoinen.
Istuin pehmuste/suoja on erikseen tilattu, aika kiva vai mitä?
Hommasin myös tavaraverkon joka olisi pitänyt saada aisaan kiinni mutta vitutka se mennyt siihen. Vähäkö harmitti! Se meni sitten vaunujen mukana.
Herra Matkustaja on ainakin kovin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti