Paras aika vuodesta

Ni onks se nyt sillai että on syksy?

Kyl se taitaa olla. Kai sen huomas siitä että parahdin itsekseni kun katsoin mittaria pihalle ja sen jälkeen parahdin uudestaan ko tajusin ettei mulla ole edes etäisesti ulkoiluhousuja muistuttavia pökiä. Jotka mahtuis siis. Tilanne on eilen korjattu.

Ja sit siitäki ku pikku jätkälle vedetään vihdoin tujumpaa pukua päälle. Mikä ei oo siitä yhtään kivvaa mutta vitsi äiti on vähä in lööv siihe pukuun. Son vaan niin ältsin ihana. Ois pitäny ostaa ens kevääks samanlainen. Vieläköhän niitä ois? Tarvii käyä tarkistamassa kohta.

Puku on Reiman ja laps on mun.

Kyllä syksy ansaitsee ihan oman postauksen ni jatketaan.

No sit mä tykkään syksystä siitä että sillon on mun (ja lasten) synttärit. Hemmetin hyvä syy vähän hemmotella itteesä. Tosin mä aloitan sen jo hyvissä ajoin: "no koska mulla on kohta synttärit".

Joka vuosi mä aattelen että hieronta ois aika jees juttu. Arvatkaa saanko mä i-k-i-n-ä aikaiseksi varata sitä. No en. Ei ole pelkoa että kukaan sitä mulle ostaisi. Paitsi ku täytin 30 niin sain lahjakortin kasvohoitoon. Olin aika hirvee näky sen jälkeen. Ei ollu mun juttu. Mielummin hoidan ne jutut kotona, se on sitä arjen luksusta samalla.

Tän vuoden eka synttärilahja. Nappiin meni!

Syksyisin myös alkaa kaikki liikunta jutut taas kiinnostaa.

Tälle syksylle sain viiiihdoin kerättyä itteni ja aloitan joogan. Tänään.

Ostin oikein pro maton, kaks viikkoo miettiny mitä laitan sinne päälle ja onks se sit kuin tylsää oikeesti ja purskahdanko nauramaan ku pitäis olla hiljaa... 

Jooga on silleesä hassu valinta että Sanna kymmenen vuotta sitten ois räjähtäny nauruun jos ois kuullu että Sanna kohta 33-vee aloittaa joogan. Sillon meininki oli et mitä vauhdikkaampaa ni sitä kivempaa. Vauhti on hidastunut ja yritän kovasti löytää sen "sisäisen rauhan". En ole vielä lähelläkään sitä. Olen jopa aatellut että semmonen hiljaisuus retriitti vois olla kokeilemisen arvoinen. Niinku viikko jossain jumalan selän takana ja ollaan vaan hiljaa ja joogaillaan. *reps*

Niin ja kynttilät! Ei unohdeta kynttilän valoa.

Vielä en oo kaivellu kynttilöitä tai vateja esille. Koska herra 9 kuukautta. Siks.

Pihalle pitäis vaihtaa nuo kuukahtaneet kukat lyhtyihin ja asennella valorimpsuja vähä sinne ja tänne.

Haravointi on myös terapeuttista mutta se kasojen siirtely kompostiin on syvältä. Ni siks mä en haravoi paitsi keväisin. 

Omenapiirakka kuuluu syksyyn ku nenä päähän. Sitä onkin tässä pikimiten tehtävä. Naapurin puut näyttäs olevan pullollaan punaisia omppuja.

Syksy kyllä vaan on niin parasta aikaa.

Eiks nii?