Kuukauden nopeat

No jopas se aika taas kipittää..lienee aika naputella tännekin jotain ettette kaikki te kolme lukijaa luule että olen hautautunut jonnekin kakkavaippojen ja liian kovaa soivien lelujen alle.

Aloitetaan tärkeimmästä.

Pieni mies on tänään 11 kuukautta.

 Ihan järetöntä!

 Vastahan se syntyi.

Kuukauden päästä on siis juhlat ja en oo ikinä ollut näin ajoissa hommaamassa

(turhaa) tilpehööriä. Leipomiset sun muut kerkii sitten edellis yönä. 

Kakku hommat oisin delegoinu kummitädille mutta hän kerkis ilmoittaa ennen aikojaan olevansa sitten vastuussa niistä.

 *pfiuh* 

Kakku on se joka ressaa eniten. Ei ennää!

Ei puutu ku loput leipomukset.

Ja kutsut.

Ja siivoukset.

Tyypin juhlavaatteet on edes hommattu.

Itse herra 11 kuukauttahan on varsin toimelias mitä tulee oviin, koiran vesikuppiin, lattialle tippuneisiin roskiin tai imuriin. 

Luulen että oppi itsestään taputtamaan mutta ei tee sitä perässä.

Muutoin kyllä tulee perässä huudolla varustettuna.

Hän ei ole vielä kertaakaan ollut yön yli hoidossa, mikä on meidän lapsissa ihan jonkin sortin ennätys. Ensinnäkään mä en raaski, mä en halua hukata sekunttiakaan (no ehkä ihan just sen sekuntin) varsinkaan tästä ensimmäisestä vuodesta. Siks toisekseen hän tissittelee vielä öisin, takuu varma nukuttaja.

No sit ne muut ihmettelee mites miehen kanssa yhteinen aika.

Ni mä sanon että me keritään kyllä.

 Ja kyllä, kaipaan yhteistä aikaa (kodin ulkopuolella, pihaakin kauempana) miehen kanssa. 

Että ois ihan vaan me kaksi ja vaikka lautasellinen lämmintä ruokaa ja kylmää juomaa edessä. 

Mutta me keritään.

Reilun kuukauden, tarkalleen siis 5 viikkoa ja 3 päivää, koittaa paluu työhön.

Siinä toinen syy haluttomuuteen päästää irti.

Teen ihan oikeasti itseni kanssa töitä tämän suhteen että on pakko!

Onneksi nyt ei itketä eikä harmita mennä työpaikalle koska oikeasti viihdyn siellä. Ja tavallaan odotankin sitä (joulukiireet! Vuoden parasta aikaa. Eikä tämä lause sisältänyt himppastakaan sarkasmia)

Tirehtööri heräsi!
Jatketaan!