Mulla on tässä ollut aikaa miettiä.
Miettiä, pähkäillä, tunnustella, venkslailla päässä ees ja takas,
välillä oon unohtanu koko homman mut sitte taas
(yöllä)
ne ajatukset on hiipineet takasi tyyliin
"wazzaaap bitch, tässä me ollaan".
Ja sit mä oon ollu niitten kanssa siinä.
Yksin pienessä päässäni.
Ni moon miettiny sitä mikä musta tulis sitte isona.
Tiedän aika tasantarkkaan mitä mä en haluu olla tai tehä.
Mut sitku niitä potenttiaalisia ehdokkaita on tässä
kuiteski pyöriny jos minkäkii näköstä.
Ajatus lähti,
onhan se lymynnyt tuolla jossain taka-alalla,
tästä psykologian opiskelusta.
Oisko tää nyt sitte se viitta sinne oikeeseen suuntaan?
Löysin ehkä sen päätepisteen minne tähtään.
Mutta voi.
Voikummää vaan sanon että tie sinne on pitkä
ilman alan pohja koulutusta varsinkii.
Mutta mihis mulla kiire on?
Askel kerrallaan ihan rauhallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti