No et arvaa kuiteskaa..

No niin. 

kröhöm

Kävin siis lenkillä.

En kehannu facessa tai instassa 

mainostaa niin piti ihan postaus kirjottaa.

Toista kertaa sitten syyskuisen Extreme Runin. 

Tilanne on kerrassaan sellainen että:

yks: housut kirraa

kaks: kolmen viikon kasvisten puputus ei näy muualla ko naamassa. WTF?

kolme: haluun Garmin Forerunner 235 

neljä: muistelen että olin mukavempi kun pääsin liikkumaan

viis: jouvun nyt päivät istumaan. Tuskaa.

Bonus: kesä on ihan nurkan takana!

Oikeesti äskönen lenkki oli kyllä jo toinen.

Toissapäivänä aattelin että käyn vaan reippaalla kävelylenkillä,

sitten huomasin veteleväni juoksupöksyjä jalkaan 

kyyyyllä ne mahtu..,

vähäse siinä olin että mitäs nyt tapahtuu.

Syksyllä ostin urheilurintsikat ja nyt käytin niitä ekaa kertaa.

Köytin sykemittarin paikoilleen ja vedin kaikki (2) tekniset pitkähihaiset päälle.

Olin hei innoissani.

Napit korviin, juoksukelloon kepsi päälle ja menoks

  heti ko gps löyty.

Ensinhän mä olin että no en kai mä jaksa mitään juosta.

Hölökyttelin.

Tuli Robbie sitte siihen korvan juureen ja aloitti Party like a russianin.

Juoksin.

En kauaa tai pitkälle.

Mutta juoksin!

No oli siinä yks pimeä tiekin.

Matkaa tuli noin 3 km.

Kivvaa oli. 

Aina tämmösten jälkeen mä mietin niitä syitä miks ei ole tullut lähdettyä aikasemmin.

Kun mä oikeasti tykkään tästä.

Kai mä olen semmonen tuurijuoppo..ksija

Tänään mua nauratti miten biisit osuu kohilleen. 

Musiikki on paras juoksukaveri.

Ihmetytti et miten mä jaksan juosta ollenkaan? 

En oo tehny moneen kuukauteen yhtään mitään.

Toisaalta siinä euforiassa alkaa tehdä liian suuria suunnitelmia.

Tiedän että sujuvaan viitoseen pääsen kun haluan, 

motivaatio loppuu yleensä ennen sitä.

Kymppiä en ole ikinä juossut.

Puoli maraton siintää hemmetin kaukana haaveissa.

Nyt en tee mitään lupauksia itselleni.

Olen armollinen. 

Pffft..muaahhahhaaa!

Mikä sitä sitte ois isona?

Mulla on tässä ollut aikaa miettiä.

Miettiä, pähkäillä, tunnustella, venkslailla päässä ees ja takas, 

välillä oon unohtanu koko homman mut sitte taas

 (yöllä)

 ne ajatukset on hiipineet takasi tyyliin 

"wazzaaap bitch, tässä me ollaan".

Ja sit mä oon ollu niitten kanssa siinä.

Yksin pienessä päässäni.

Ni moon miettiny sitä mikä musta tulis sitte isona.

Tiedän aika tasantarkkaan mitä mä en haluu olla tai tehä. 

Mut sitku niitä potenttiaalisia ehdokkaita on tässä 

kuiteski pyöriny jos minkäkii näköstä.

Ajatus lähti,

 onhan se lymynnyt tuolla jossain taka-alalla, 

tästä psykologian opiskelusta.

Oisko tää nyt sitte se viitta sinne oikeeseen suuntaan?

Löysin ehkä sen päätepisteen minne tähtään.

Mutta voi. 

Voikummää vaan sanon että tie sinne on pitkä 

ilman alan pohja koulutusta varsinkii.

Mutta mihis mulla kiire on?

Askel kerrallaan ihan rauhallisesti.

Kerrankin ajoissa

Aurinko alkaa pilkahdella, näätteks?

Ni se meinaa kai sitä että kevät ois tuloillaan.

Sitä myötä pitäis alkaa ajatella ulkovaatetusta ainakin tuolle pienimmälle.

Kun me kaikki ei tajuta ostaa niitä halvalla edellisenä syksynä.

Ni mä olen tosiaankin nyt ajoissa.

Ihan vaan huomatakseni että onpa surkea tarjonta.

Missään ei oikeen oo uusinta mallistoa tai sitten ne on ihan hirveitä. 

Tai kalliita.

Reimaan mä luotin mutta se tuotti pettymyksen..

niin kovin..ööömh..Reimamaista?

Yritin kalastella samaa, itseasiassa Reiman, pukua tällekin keväälle,

 toki isommassa koossa mutta kukaan ei halua myydä minulle sellaista. 

Henkkamaukka taas pisti minut hieman ärtyneeksi 

koska tyttöjen versiossa on sitä jotain, poikien taas..no katsokaa itse:

Hävisikö mielikuvitus jonnekkin heti kun tytöille saatiin vähän kivempi puku? Häh?!

Että kevväämmällä, kevväämmällä sit vaan.

Kippo rakkautta

Mikä on ihanempaa kuin syödä ja juoda omia silmiä miellyttäviltä astioilta? 

No monikin asia mutta tämä asia on yksi minun rakkauksistani.

Aloitan muumeista.

Muumi kippoihin ja kuppeihin minulla on vähän semmonen viha/rakkaus suhde.

Muistanpa joskus vannoneeni ettei meille niitä tule.

Ensimmäinen setti, Tiuhti ja Viuhti,  ilmaantui esikoisen kummilta kymmenen vuotta sitten.

Ja pitkään se oli ainoa.

Koska sillä oli myös tunne arvoa niin en raaskinut sitä hävittää.

En muista milloin ilmaantui toinen, Perhe setti, luultavasti sekin lahjana.

Ja siitäkin meni hetki jos toinenkin että niitä alkoi sikiämään joka puolelta.

Mutta sitten..

Sitten

 nimittäin annoin itselleni luvan ja niitä on nyt jokunen.

Tämä tapahtui kuopuksen synnyttyä eli vuosi sitten.

Päätin alkaa keräilemään hälle näitä koska ne 

on suht edullisia noin lahjana aatellen ja tarpeellisia.

Ja söpöjä. 

Ja sopivan kokoisia vieras kupeiksi.

Kulhot taas täydellisen passeleita muroille ja jälkkäreille.

Toivon mukaan niitä alkaisi kertyä sen verran että voi huoletta kahvittaa vieraat lasten synttäreillä ilman jatkuvaa pesua, joka on ärsyttävää ajan hukkaa pari tuntisilla synttäreillä. Tähän asti tarjoilut on hoidettu perintö kahviastiastolla jota pitää pestä käsin.

Älytöntä! I know!

Pari kuukautta sitten näin kirpulla ilmoituksen noista juomalaseista.

Ja rakastuin.

Siihen mennessä kun olin keräillyt eri mallisia sinisiä ja turkooseja laseja.

Ne meni helposti kaupaksi ja nämä ihanat nostalgiset juomalasit pääsi hyllyyn.

Moniko muistaa lapsuudesta?

Mahottoman käteviä kun ne noin näpsäkästi menevät päällekkäin.

Klaus Haapaniemen Taika on se mun suurin rakkaus.

Siitä hetkestä kun ekat tuli markkinoille niin olen haalinut niitä ja yleensä saanut kysymättä lahjaksi.

Eritoten tuo valkoinen "kettu" kuten ystäväni sitä sanoo on se lempparini.

Leipälautasia alkaa olla kasassa sen verran että voin 

heittää hyvästit Ikealaisille (jotka eivät ole kuvassa).

Seassa on muutakin kuin Taikaa mutta menkööt, ovat samankokoisia niin eipä tuo haittaa.

Tarjoilulautasta löytyy myös.

Sekä Taikaa että Satumetsää.

Tässä on sitten se uusi rakkaus.

Kovimpas tämä meni rakkaus painotteiseksi.

Mummin jäämistöstä löysin muutaman ki(m)paleen ja koska ne oli Arabiaa,

oli helppo löytää niitä lisää. 

Ja vieläpä edullisesti kun en tarttunut onneksi ensimmäiseen ehdotukseen.

Tässähän vasta oli arki käytön astiat.

Löytyy vielä vitriini jossa on ne kaaaaaikista rakkaimmat ja tunnearvoisimmat astiat.