No et arvaa kuiteskaa..

No niin. 

kröhöm

Kävin siis lenkillä.

En kehannu facessa tai instassa 

mainostaa niin piti ihan postaus kirjottaa.

Toista kertaa sitten syyskuisen Extreme Runin. 

Tilanne on kerrassaan sellainen että:

yks: housut kirraa

kaks: kolmen viikon kasvisten puputus ei näy muualla ko naamassa. WTF?

kolme: haluun Garmin Forerunner 235 

neljä: muistelen että olin mukavempi kun pääsin liikkumaan

viis: jouvun nyt päivät istumaan. Tuskaa.

Bonus: kesä on ihan nurkan takana!

Oikeesti äskönen lenkki oli kyllä jo toinen.

Toissapäivänä aattelin että käyn vaan reippaalla kävelylenkillä,

sitten huomasin veteleväni juoksupöksyjä jalkaan 

kyyyyllä ne mahtu..,

vähäse siinä olin että mitäs nyt tapahtuu.

Syksyllä ostin urheilurintsikat ja nyt käytin niitä ekaa kertaa.

Köytin sykemittarin paikoilleen ja vedin kaikki (2) tekniset pitkähihaiset päälle.

Olin hei innoissani.

Napit korviin, juoksukelloon kepsi päälle ja menoks

  heti ko gps löyty.

Ensinhän mä olin että no en kai mä jaksa mitään juosta.

Hölökyttelin.

Tuli Robbie sitte siihen korvan juureen ja aloitti Party like a russianin.

Juoksin.

En kauaa tai pitkälle.

Mutta juoksin!

No oli siinä yks pimeä tiekin.

Matkaa tuli noin 3 km.

Kivvaa oli. 

Aina tämmösten jälkeen mä mietin niitä syitä miks ei ole tullut lähdettyä aikasemmin.

Kun mä oikeasti tykkään tästä.

Kai mä olen semmonen tuurijuoppo..ksija

Tänään mua nauratti miten biisit osuu kohilleen. 

Musiikki on paras juoksukaveri.

Ihmetytti et miten mä jaksan juosta ollenkaan? 

En oo tehny moneen kuukauteen yhtään mitään.

Toisaalta siinä euforiassa alkaa tehdä liian suuria suunnitelmia.

Tiedän että sujuvaan viitoseen pääsen kun haluan, 

motivaatio loppuu yleensä ennen sitä.

Kymppiä en ole ikinä juossut.

Puoli maraton siintää hemmetin kaukana haaveissa.

Nyt en tee mitään lupauksia itselleni.

Olen armollinen. 

Pffft..muaahhahhaaa!

Suloinen aamulenkki

Vissiin tän vuoden eka aamulenkki suoritettu.

Aamulenkki siis siinä merkityksessä etten

ketään vienyt samalla tarhaan / käynyt kaupassa / muuta.

Vaan siis ihan heräsin ja aattelin että 

hitto, aamulenkki! Viikonlopun ainoo rako päästä! Mitä mä paan päälle?  

 Sillee mä siinä aamulla mietin.

Haisuli mukillinen sokeroimatonta vadelmakeittoo naamaan ja menoks.

 Ku eka olin järkkäilly kaikki piuhat ja vyöt paikoilleen. 

Radikaalimunaus tuli kyllä tehtyä. 

En löytänyt urheilurintsikoita ni laitoin tavalliset. 

Notta kumpua tällä kertaa oli mutta jumaliste että oli epämiellyttävät!

 Olkaimet tippu sen sata kertaa ja kaarituki painoi ikävästi ja sykevyö ei ollu siellä päinkään missä piti koska ne kaarituet!!

Argh!

Alkuun meno oli oikein mainiota, kiitos Disturbedin. 

Tykkäsin!

Mutta sitten.

Sitten se tuttu jomotuspakotus säärissä alkoi. 

Ne huuti mulle että nyt kuule lopeta! Me ei kestetä tätä!

Kävelykshän se meni.

Loppu matkan haaveilin semmosesta pilatesrullasta jolla vois hieroa itse jalkoja. Ja kurkkasin just avatun hieromalaitoksen ikkunasta hintoja. 

Silti mun urkkakello väitti et tuli tehtyä kovatehoinen harjoitus.

Meillä taitaa olla vähän eri käsitys reenin rankkuudesta.

Mutta jaa, mähän se tässä noviisi olen. 

Tän kellon on sentäs suunnitelleet ammattilaiset.

Kai ne sit tietää.

Kun Sanna lenkille lähti

what's up bitches!

Tyylikästä.

Noni. Asiaan.

Juokseminen. 

Melkosen suosittu laji tätä nykyä. Tuntuu että kaikki juoksee. Ni mäki juoksen sit. 

Minne me muuten juostaan?

Otetaaks alusta? Ei mee kauaa.

Ni mä lopetin tupakanpolton edellisen kerran 2013 alkusyksystä ja sillon tilalle tuli juokseminen. Se oli sillon mun keino päästä tuhlaamaan ylimääräiset energiat ja raget. Ja voi saatana että mä juoksin. Entiseks "vittu ku mähän en juokse"- tyypiks mä kipitin pitkin teitä pari kuukautta aikalailla joka riivatun ilta. Tällee kolme vuotta vanhempana ja viisaampana voin sanoa että ois kantsinu vähä himmata tahtia, ei ois ollu niin kipee sit kaikesta siitä juoksemisesta. Kaikki minussa venyneestä vatsanahkasta alaspäin huus hoosiannaa mutta ei, lenkille vaan. 

Sit mä tulin raskaaks ja se oli siltä osin siinä.

Välissä siis kolme vuotta ja yks synnytys (järjestyksessään kolmas jos tää on jollekkii uus juttu)

Lopetin taas tupakanpolton.

1 kuukausi, 21 päivää.

Ja sit mentiin, trikoot vähä pisti vastaan ja jätti muhkuroita vyötärölle mutta niin vaan vedin ne jalkaan ja kaivoin isoimman teknisen paidan mitä kaapista löysin. 

Tein myös terävän huomion.

Urheilutopit litsaa nää "tissit" niin hyvin että mullei oo tissei olleskaa! Kuka nyt tisseillä juoksee mutta oishan se ihan jees jos ees vähä jotain kumpu ois rintamukse kohdalla niinku naisilla yleesä tuppaa olee. Että mun instassa ei sit oo niitä "tissivakoherutus" kuvia. 

Ne vanhat ihkut  pinkit Asicset aiheutti ihan suht muhkeita rakkuloita ja ihan enstekshän sit piti uudet popot ostaa. Ne mä itseasiassa ostin jo vuos sitten..hmm..jos tarkkoja ollaan. Et kai mä sillonkii yritin itelleni jotain tehdä. Oranssit Asicset. Jalkojen kipeytymistä selitti myös väärin tuetut kengät. Tämä vänkäsääri tarvis pronatoidut.

Ollaan siis tässä päivässä ja äskösen (ihan pskan) lenkin jälkeen oli niin kiva fiilis sit kuiteski.
Yritän kovasti totutella kinttujani asfaltille pururata juoksentelun jälkeen. Ei vaan oikeen lähe, ei sitte millää. Tosin vasta kolmas lenkki ja tässä oli vajaa viikko väliä. Mä niin kuulen ja tunnen miten mun penikat vallan villiintyy ja aamulla etsin mahallani vessasta hirudoid fortea avuksi.

Ai onks mulla tavoitteita tän harrastuksen suhteen?

Kiitos kysymästä.
Villeimmissä haaveissani juoksen niin etten meinaa tukehtua joka hetki. Mä nimittäin olen nähnyt semmosia lenkkeilijöitä joitten ei tartte kilpailla punasuudessaan paloauton kanssa!! OON OON!

Tällä hetkellä tavoite on se vitonen, itseasiassa tiedän että se menee kunnon lämmittelyllä ja "et nyt läski varmana luovuta"-asenteella. Tässä syksyn aikaan mä vielä yllätän itteni joo.

Sit kai se seuraava ois kymppi. Oon suunnitellu jo reitinkii!

Kaks viikkoo sitten mä lupasin itelleni että sitten kun oon juossu kympin niin saan ostaa itelleni urheilukellon.

Aika hyvä porkkana vai mitä?

Otin vähän ennakkoo ja tässä se nyt mun ranteessa on.

Mut jos mä kerron siitä sit toiste?