Vissiin tän vuoden eka aamulenkki suoritettu.
Aamulenkki siis siinä merkityksessä etten
ketään vienyt samalla tarhaan / käynyt kaupassa / muuta.
Vaan siis ihan heräsin ja aattelin että
hitto, aamulenkki! Viikonlopun ainoo rako päästä! Mitä mä paan päälle?
Sillee mä siinä aamulla mietin.
Haisuli mukillinen sokeroimatonta vadelmakeittoo naamaan ja menoks.
Ku eka olin järkkäilly kaikki piuhat ja vyöt paikoilleen.
Radikaalimunaus tuli kyllä tehtyä.
En löytänyt urheilurintsikoita ni laitoin tavalliset.
Notta kumpua tällä kertaa oli mutta jumaliste että oli epämiellyttävät!
Olkaimet tippu sen sata kertaa ja kaarituki painoi ikävästi ja sykevyö ei ollu siellä päinkään missä piti koska ne kaarituet!!
Argh!
Alkuun meno oli oikein mainiota, kiitos Disturbedin.
Tykkäsin!
Mutta sitten.
Sitten se tuttu jomotuspakotus säärissä alkoi.
Ne huuti mulle että nyt kuule lopeta! Me ei kestetä tätä!
Kävelykshän se meni.
Loppu matkan haaveilin semmosesta pilatesrullasta jolla vois hieroa itse jalkoja. Ja kurkkasin just avatun hieromalaitoksen ikkunasta hintoja.
Silti mun urkkakello väitti et tuli tehtyä kovatehoinen harjoitus.
Meillä taitaa olla vähän eri käsitys reenin rankkuudesta.
Mutta jaa, mähän se tässä noviisi olen.
Tän kellon on sentäs suunnitelleet ammattilaiset.
Kai ne sit tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti