Viime viikkojen kuulumiset

No joko nyt kerkeis tähän istua ja naputella kuulumiset.

Täällä asuu nimittäin sellainen pieni mittarimato joka ei hetkeäkään ole paikallaan.

Tai jos on, niin luultavasti tunkemassa jotain sopimatonta suuhunsa.

Vauvva lähti siis ryömimään Juhannuksena. Se on menoa se.

Samantien jos jossain on ovi, -ihan sama mikä ovi-, auki 

ja nehän on auki aina jonkun jäljiltä, niin herran ilme on hyvin päättäväinen ja vauhti melkoinen. 

Samainen vauvva kampesi tänään itsensä istumaan.

Mää en kestä.

Tämä juttu on nyt hyvin hyyyyyvin kuvaton nimittäin armas puhelimeni pääsi vihdoin huoltoon (ois mulla järkkärikin, jossain tuolla pölyn alla). Ei kuulkaa uskoisi miten vaikeaa on saada aikaiseksi viedä kenkutteleva puhelin huollettavaksi. Ehkä siksi että on ajettava Jyväskylään (n. 45 km) ja siellä vielä keskustaan liikkeeseen josta se on ostettu.

Jyväskylä vielä menee mutta keskustassa tulee käytyä tooooosi harvoin.

No mutta nyt on päivitetty koko perheen liittymät...ei tartte lasten kiukutella kun toisella on parempi netti.

Piha hommia on mietitty tässä pari päivää.

Tuossa on semmone murheen kryyni että itkettää edes katsoa sitä.

Kivinen pikku rinne joka kasvaa vähän vaikka mitä ja jonne tulee lapattua koiran jätökset.

Hieno helma tekee ne keskelle hiekka pihaa jos nurmikko on vähänkään märkä.

Parempi kai sinne kuin sisälle.

Paitsi maanantaina. 

Aamu alkoi kuivuneen paskan hinkkaamisella lautalattiasta...siitä ainoasta lattian kohdasta josta on tosi vaikea saada putsata yhtään mitään. Luonnollisesti.

Niinno eilen sain idean.

Esittelin sen miehelle.

Ja tänään se oli valmis.

Sen kai voisi kuvien kera näyttää sitten.

Unelmissa siintää pieni terassi tuohon talon kupeeseen.

Semmonen päiväkahvipaikka tiijätteks?

Siinä on nyt ylijäämä tiilistä vuosia sitten viritelty "köyhän naisen terassi".

Nainen on vieläkin vähän "broke" mutta jos sen verran saisi raavittua kasaan.

Viikko sitten oli episodi "hemmetin viemäri".

Torstai iltana hulahti tiskivedet lattialle.

Sunnuntai iltana viemäri viimein aukesi.

Siinä oli monenmoista tuskastelua vian laadusta, miten se korjataan ja entäs jos ei korjaudukkaan.

Vaan mies ei antanut periksi ja sai itse sen auki.

Kaikki huutaa "jee"!

Keittiöstä kun puhuttiin niin tänään sain vihdoin uuden vatkaimen.

Tein mansikoista innostuneena britakakun ja siinä vatkain on tosiaan koetuksella.

Vähän jännitti kumpi kärähtää ensin, minä vai vatkain.

Joten kun ensin sain itseni vakuutettua etten tooodellakaan tarvitse satasen vatkainta (muttakunseonniinnätti!!!), päädyin hieman huokeampaan.

Tehoja siinä on entiseen verrattuna tuplasti ja vähän enemmänkin.

Mikä tärkeintä; se on hiljainen.

 Voin vatkata vaikka päikkäriaikaan!!!

Siinä tärkeimmät viime viikoilta.

Jospa kaivaisi tuon järkkärin naftaliinista ja ensi kerralla olisi kuviakin.